tiistai 20. helmikuuta 2018

KUN BLOGGAAMINEN TÖKKII



Jos olet bloggaaja, niin tiedät varmaan sen tunteen kun kirjoitushaluja olisi, mutta aihe puuttuu. Eikä kenties sopivia kuviakaan ole tullut otettua.

Minulla on juuri nyt meneillään sellainen vaihe. Blogi polkee paikallaan ja tuntuu ettei mitään uutta ole enää sanottavana tai näytettävänä.

Sitten miettii sitä miten blogin sisältö ollenkaan vastaa blogin nimeä. Onpa välillä käynyt mielessä koko bloggaamisen lopettaminenkin.

Mutta kun mietin miten suurta osaa blogin kirjoittaminen elämässäni näyttelee, niin lopettaakaan en osaa. Tämä on antanut minulle niin paljon. Olen saanut monia uskollisia blogiystäviä. Yhtäkään heistä en ole henkilökohtaisesti tavannut, mutta silti tuntuu kuin olisimme hyvätkin tutut. Se juuri antaakin niin paljon hienoja hetkiä tähän harrastukseen.

Ne ihmiset jotka tunnen ihan livenä eivät kommentoi tänne blogiin, harmi kyllä, mutta sosiaalisessa mediassa saan heiltäkin kannustusta.

Tiedän kyllä monia sellaisiakin seuraajia, jotka lukevat postaukseni, mutta eivät koskaan kommentoi. Tuntuu kuin he haluaisivat lukea blogiani salassa, kuin sen seuraaminen olisi jotenkin noloa tai jopa kiellettyä.

Ja kuitenkin, se suurin voima joka saa bloggaajan kirjoittamaan aina uudestaan ja uudestaan tulee teiltä, hyvät lukijat.

Ja aina kun joku innostuu jopa jakamaan postauksen saa bloggaaja tosi hyvän mielen.

Siksi toivonkin saavani teiltä juuri nyt vinkkejä postausaiheisiin jotta tämä homma säilyisi mielenkiintoisena, sekä minulle itselleni, että teille ihanat lukijat.

Ja erityisen kiitoksen haluan antaa teille jotka uskollisesti jaksatte antaa palautetta. Ilman sitä ei kukaan jaksaisi blogata. 

Ja tervetuloa sinä uusi lukija joka eilen tulit mukaan. En tiedä kuka olet, koska blogger ei enää aina laita uutta lukijaa ensimmäiseksi lukijakuviin, mutta hyvältä tuntuu kun lukijamäärä lisääntyy yhdelläkin.


TÄLLAISTA TÄNÄÄN. 

torstai 15. helmikuuta 2018

KYLLÄ NE TYTÖTKIN OSAAVAT



Pojat ovat poikia!
Tuo vanha sanonta on varmaan kaikille tuttu.



Tuon sanonnan paikkansapitävyys sai vahvistusta eräänä päivänä kun olin tavanomaisella kävelylenkilläni.

Kuljin koulun ohi ja muutamia koululaisia oli kotimatkalla. Kuten tavallista tuo matka tuntuu kestävän ikuisuuksia, kun niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista kotimatkalla osuu kohdalle.



Pari tyttöä näkyi edelläni kävelemässä ja he olivat uppoutuneet keskusteluun toistensa kanssa.
Arvelin heidän olevan ehkä eka- tai tokaluokkalaisia ja mietin mielessäni että kohta meidänkin lapsenlapsista se ekaluokkalainen tyttö kävelee kaverinsa kanssa jomman kumman kotiin koulun jälkeen.

Vähän matkaa kuljettuani huomasin että tien vierustan ojassa oli tavallista enemmän vettä joka iloisesti virtasi ja näytti hyvinkin kylmältä. 
 



Hetken päästä silmiini osui näky joka sai minut palelemaan: poikajoukko oli kokoontunut ojan pientareelle ja yksi pojista oli vyötäisiään myöden veden peitossa, siinä kylmässä vedessä!

Hän oli tehnyt jonkinlaisen padon vartalollaan ja muut katselivat miten veden pinta nousi kun pojan vartalo esti sitä virtaamasta vapaasti.

Pojalla ei ollut mitään hätää eikä vaaraa ja hän näyttikin kovin tyytyväiseltä, vaikka varmasti oli kylmä siinä jääkylmässä vedessä.

Mietin miten kylmä pojalla ehtii tulla ennenkuin on kotona ja saa kuivaa ylleen. Ja mitähän vanhemmat tykkäävät kun löytävät märkiä vaatteita jostain lattialta?

Toivottavasti poika ei sairastunut kylmän kylvyn seurauksena.

No, pojat ovat poikia.

Minä vaan kahden tytön äitinä en ole tottunut ihan tuollaisiin leikkeihin.



Vaan miten kävi tänään!!!

Kävin kaupungissa ja kuljin tyttärentyttären koulun ohi. Koulun yhteydessä on iltapäiväkoti ja siellä tyttärentyttäremmekin on iltapäivisin koulun jälkeen.

Hän olikin koulun pihalla muutaman muun tytön kanssa keinumassa ja näki minut jo kaukaa.

Kävelin lähemmäksi ja tervehdin heitä. Huomasin että keinun alla oli iso vesilammikko.

Siinä samassa tyttärentyttäremme hyppäsi alas keinusta, ihan tarkoituksella, suoraan tuohon lammikkoon ja vesi läiskyi korkealle ja ulottui häntä polviin asti.
Saappaat imaisivat vettä sisäänsä.

Tyttö ei ollut moksiskaan vaan nauroi ja hyppäsi vielä toisen kerran. Ja vesi lensi!

Onneksi olivat kohta menossa sisälle välipalalle ja hänellä kuulemma on varavaatteita jotka voi vaihtaa märkien tilalle.

Että kyllä ne tytötkin osaavat!



VAUHDIKASTA PÄIVÄÄ SINULLEKIN!


kuvat Pixabay

lauantai 10. helmikuuta 2018

VIERASHUONE



Aika monesta kulmasta olen jo kotia täällä näyttänyt, mutta vierashuone on jäänyt ainakin vielä kuvaamatta.

Valoisa päivä houkutteli kokeilemaan kuvausta ja kyllähän on suuri ero kuvien laadussa nyt kuin vaikka muutama viikko sitten. Päivänvalo saa ihmeitä aikaan.


Vierashuoneemme ei ole suuren suuri, vain 11 neliötä, mutta sinne saadaan kuitenkin mahdutettua kaikki tarvittava.

Vieraat nukkuvat meillä auki vedettävässä sohvassa. 




Vanhat valokuvat ripustettiin tässä kodissa vierashuoneen seinälle.

Kuvassa vasemmalla on vanha valokuva Kastelholman linnasta ja se on meille merkityksellinen siinä mielessä että juuri se toi meidän perheen aikoinaan tänne Ahvenanmaalle. Mieheni teki työuraa siellä viidentoista vuoden ajan.

Linnan viereisessä kuvassa ovat isovanhempani kihlakuvassaan ja alimmaisessa kuvassa vasemman puoleinen nainen on mieheni isoäiti.



Huoneessa on pariovet jotka johtava terassille ja antavat paljon valoa huoneeseen, joten viherkasvitkin viihtyvät hyvin.



Vierashuone on olohuoneen vieressä ja liukuoven kautta avautuu näkymä olohuoneeseen.



Vierashuone toimii myös minun työhuoneenani ja tässä syntyvät blogipostaukset. 




Mietimme ensin tämän huoneen ottamista omaksi makuuhuoneeksemme. Tuntui hienolta ajatus että kauniina kesäaamuna voisi avata oven terassille ja astella sinne paljain varpain aamuilmaa haistelemaan.

Mutta käytännön syistä valitsimme toisen makuuhuoneen nukkumapaikaksemme. Se on hiukan kauempana keittiöstä ja olohuoneesta ja kun toinen meistä (en minä) herää yleensä aikaisemmin ja alkaa kolistelemaan puurokattiloiden kanssa keittiössä, niin luulemme että vierashuoneessa olevan liukuoven läpi äänet olisivat kuuluneet häiritsevästi nukkujan korviin.

Nyt saavat sitten vieraamme herätä noihin ääniin :)




Olemme olleet erittäin tyytyväisiä uuteen asuinpaikkaamme. Kylän raitilla ja kaupoissa tapaa aina tuttuja joiden kanssa pysähdymme juttelemaan hetkeksi.

Tapahtuipa yhtenä päivänä niinkin, että kun olimme pihalla tulossa kotiin, niin tiellä ajoi auto ja pysähtyi kohdallemme ja sieltä toivotettiin meidät tervetulleiksi Godbyhyn. Emme tunteneet heitä, mutta mukava ele heidän puoleltaan oli tuo toivotus.



MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!



torstai 8. helmikuuta 2018

TÄNÄÄN YLHÄÄLLÄ



Pienen tauon jälkeen vastaan haasteeseen.

Tällä kerralla PIENI LINTU-blogin Makrotex-haasteen aiheena on YLHÄÄLLÄ.

Ahvenanmaan lippu liehuu ylhäällä salossa ja näkyy talon harjan takaa. (Kuva Maarianhaminasta)



Purjelaivan mastossa keikkuvalla ei saa olla korkean paikan kammoa. (Kuva Maarianhaminasta)



Pilvet leijailevat korkealla taivaalla ja heijastuvat matalalta järven pinnalta.
(Kuva Kurtakosta, Kolarista)



Talo  korkean ja jyrkän kallioseinämän päällä.
(Kuva Tukholmasta)

Muita YLHÄÄLLÄ-haasteeseen lähetettyjä kuvia voit katsella TÄÄLTÄ.


tiistai 6. helmikuuta 2018

AINOA ASIA JONKA TARVITSET



Miten monta kertaa olenkaan tuskaillut sen asian kanssa että kukat eivät pysy pystyssä hiukankaan leveämmässä maljakossa, vaan melkeinpä makaavat.

Ongelma ei  ole maailmoja kaatava, mutta siihen on olemassa erittäin helppo keino, jonka olen joskus lukenut jostain niksisivustosta, mutta jota en ole aikaisemmin tullut kokeilleeksi.
 



Viikonlopuksi ostamani tulppaanit ovat vieläkin kauniita, eivätkä ole auenneet kuin ihan vähän. Juuri tällaisina ne ovat mielestäni kauneimmillaan. 

Olen niitä leikannut pikkuisen päivittäin vaihtaessani veden. Mutta siihen pystyssä pysymiseen auttaa yksi keino, ja ainoa apuväline jonka siihen tarvitset on:





Teippi! 



Laitoin teippiä ristikkäin maljakon laidasta toiseen ja noihin syntyneisiin aukkoihin tökin kukat.

Alkujaan kukat olivat minulla kapeammassa maljakossa, mutta siinä ne näyttivät melkeinpä kuristuvan, joten vaihdoin ne Aalto-maljakkoon, johon kukkia ei yleensä ole helppo asettaa kauniisti.

Vaikka kukkia olisi kuinka iso kimppu, niin aina tuntuu että niillä on liikaa tilaa kallistella sinne tänne.
 



Teippi-niksin jälkeen kukat asettuvat kauniisti suoraan isompaankin maljakkoon, eikä teippiä näy kukkien joukosta.

Mahtavatko säilyä viikonloppuun asti, en tiedä, mutta kyllä kannatti ostaa kukat kauppapuutarhasta, sillä koskaan eivät tulppaanit jotka olen ostanut marketista, ole säilyneet näin hyvinä näin montaa päivää.

Meillä tulee taivaalta lumihiutaleita. Mites teillä?



MUKAVAA HELMIKUUN PÄIVÄÄ SINULLE!


 

lauantai 3. helmikuuta 2018

MILLAISEN REMONTIN SAA 30€:LLA?



Uusi koti ja uudet pinnat.


Valkoista, valkoista ja vielä kerran valkoista. Valkoinen on kyllä hyvä taustaväri muille väreille, mutta jos asunnon kaikki seinät ovat valkoisia, niin mielestäni näky on hiukan aneeminen. 



Aneemisuutta olemme yrittäneet torjua mm. ruokapöydän viereiselle seinälle kiinnitetyillä hyllyillä ja peileillä.

Mutta jokin tässä ei vaan stemmaa, vaikka mitään varsinaista virhettä ei olekaan.

Olin jo pidemmän aikaa, tai oikeastaan koko sen kolmen kuukauden ajan jonka olemme täällä asuneet, miettinyt ainakin yhden olohuoneen seinän maalaamista tai tapetoimista.



Tänään oli juuri oikea päivä ruveta toteuttamaan yhden seinän muutosta.

Mielessä oli tapettikauppa, joka on maaseudulla ja josta olimme hankkineet mökinkin tapetit.

Olimme jo matkalla sinne, kun puhuin tyttären kanssa puhelimessa ja hän neuvoi käymään ensin Maarianhaminassa liikkeessä jossa täysihintaisten tapettien lisäksi myydään jäännösrullia. Emme tienneet tällaisesta mahdollisuudesta ja mielihyvin ajoimme tuohon tapettikauppaan katsomaan löytyisikö jotain meille sopivaa.

Olimme laskeneet, että meidän pikku remonttiin riittäisi yksi, tai korkeintaan kaksi rullaa tapettia, mutta jos täysihintaista tapettia ostaisi, niin tapetteihin saisi helposti menemään pitkän matkaa toistasataa euroa.

Saavuimme tapettikauppaan ja kipusimme rappuset ylös "parvelle" jossa oli tapetteja joka makuun. Tytär oli neuvonut että "parven" takaosassa on vielä yksi huone jossa on jäännöseriä ja sinne suuntasimme. Iskin silmäni heti tapettiin jossa vaaleansinisellä pohjalla oli ruskeaa ja turkoosiin vivahtavaa kuviota, vaalea sinertävää kuviota ja siellä täällä pikku kukkasia jotka olivat beige/hopea-värisiä. 

Tämä tapetti oli juuri sellaista jota olin ajatellutkin. Ei liian neutraalia, vaan siinä oli sitä jotakin, mutta se ei kuitenkaan ollut kirkuvan väristä.

Ja tapetin hinta. Punaisessa hintalapussa luki 10€!

Oli selvää, että tässä olisi tuleva tapettimme.

Kassan kautta käytyämme totesimme, että kaksi rullaa tapettia ja kaksi purkkia liisteriä olivat maksaneet alle neljäkymppiä.

Loppujen lopuksi tarvitsimme vain yhden rullan tapettia ja yhden purkin liisteriä eli n. 20€ tulivat ne maksamaan.  



Vielä tarvitsimme muutaman metrin listaa, joka kiinnitettiin tapetin reunoihin.




Päädyimme tapetoimaan seinän pätkän joka on vierashuoneen oviaukon ja jääkaapin oven välissä eli sen seinän osan joka on ruokapöydän taustana.

Tapetti kiinnitettiin loppumaan samalle korkeudelle kuin mille oviaukko loppui. Listat muodostavat kuin kehyksen tapetoidulle osalle.

Aikaisemmin tällä seinällä oli kaksi peiliä ja hyllyt valokuville, mutta nyt kun tapetti on näinkin näyttävää riitti kun ripustettiin soikea peili seinälle.




Peilin kautta heijastuu näkymä keittiö-osaan, tai näkyyhän se ilman peiliäkin, samaa yhtenäistä tilaa kun olohuone ja keittiö ovat.




Nyt on saatu laitettua tähänkin kotiin hiukan omaa kädenjälkeä. Kaikki pintamateriaalithan oli jo suunnittelija valinnut, sillä asunto oli ihan valmis kun tämän ostimme.

Voipi olla ettei tämä jää ainoaksi remonttikohteeksi kun alkuun päästiin. Eihän me osata olla jos ei jotain fiksaamista koko ajan löydy.

Nyt saadaan ihailla lopputulosta.  Eikä Boråstapeter pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Aikaisemmin meillä remontoitiin mökin makkarit saman valmistajan Herbarium-tapetilla (täällä).

Puolet tapetista ja liisteristä on jäljellä, joten tämän kohennuksen hinnaksi tuli listojen kanssa kolmekymmentä euroa.

Niin ja toinen peili ja valokuvat laitetaan toiseen paikkaan kunhan ehditään.

Tämä oli nopea ja halpa pikku remontti. Lisää tällaisia!



MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

7 NAISTA, 40 RUUSUA JA 1 ESIKKO




Olen jo aikaisemmin kertonut että meitä on seitsemän naista jotka olemme jo kymmenien vuosien ajan kokoontuneet vuorotellen toistemme koteihin iltaa istumaan.
  

Keitä me olemme?

Olemme kaikki suomenkielisiä ja kieli taisikin olla se asia joka meidät toisiimme tutustutti. Ja meidän kaikkien lapset ovat käyneet samaa kyläkoulua.

Nyt ovat lapsemme jo aikuisia, mutta meidän ystävyytemme vaan jatkuu ja syvenee.

Alkujaan kokoontumisien tarkoitus oli olla ompeluseura, mutta nykyään keskitymme pääasiassa seurusteluun ja herkutteluun.




Nyt oli minun vuoroni toimia emäntänä.

Viikko sitten kokoonnuimme meillä. Kuten aina kun vieraita on meille tulossa, hermoilin tarjottavien kanssa. En ole mikään kätevä emäntä joka loihtii hienoja päivällisiä tuosta vaan, joten päänvaivaa tuotti löytää sellaiset tarjottavat jotka soveltuisivat jokaiselle.

Kaikki oli kuitenkin lopulta valmista kun oveni takana seisoi kuusi naista.




Olemme sopineet ettei emännälle viedä mitään, vaan tullaan ilman tuomisia.

Koska kyseessä oli ensimmäinen tapaamisemme uudessa kodissamme, oli yhdellä jos toisellakin tulijalla kuitenkin kukkapaketti kainalossaan.

Olin itse ostanut ruusukimpun ruokapöydän koristeeksi ja nyt oli yhtäkkiä ruusuja nelisenkymmentä kappaletta! Ruusujen lisäksi sain kevään kukan, esikon. Olisi voinut luulla että meillä täytettiin pyöreitä vuosia.




Sain vielä tupaantuliaislahjaksi lyhdyn, joka tulee tuikkimaan terassillamme, kunhan sinne ensin saamme hankittua kalusteita.



Entäs se ruokailu?

Ruokailuun olin varautunut siten, että tarjolla oli itse savustettua lohta (kiitos J), grillattua broileria (suoraan kaupan grillistä) iso kulhollinen salaattia, patonkia ja sämpylöitä, sekä uunissa valmistettuja, muffinivuoassa paistettuja perunapaistoksia.



Jälkkärinä oli kahvi ja gluteeniton suklaakakku jonka reseptin voit katsoa aiemmasta postauksestani TÄÄLTÄ.


Miten ilta sujui?

Ilta sujui mitä parhaimmin ja ruoka ja juoma tuntuivat maistuvan kaikille. Reseptejä vaihdettiin ja juttua riitti kuten aina.



  



Jos kiinnostuit tuosta valmistamastani helposta ja herkullisesta perunapaistoksesta, niin tässä resepti:



Perunat muffinivuoassa


4-6 annosta


3 tl voita
2 tl parmesanjuustoa
1 tl valkosipulijauhetta tai murskattua valkosipulia
1 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
n. 1,5kg perunoita

1. Lämmitä uuni 190 asteeseen. Voitele muffinivuoka (12-reikäinen tähän annokseen)

2. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi.

3. Kaada perunat isoon kattilaan tai kulhoon.

4. Lisää päälle voisula, parmesanjuusto, timjami, valkosipuli, suola ja pippuri. SEKOITA!

5. Jaa seos muffinivuokaan. Voit sirotella päälle vielä parmesania.

6. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes se on saanut kullanruskean värin, n. 1tunti.

7. Anna jäähtyä muutamia minuutteja ennen tarjoilua. 


Kiitos ystävät ihanasta illasta!




sunnuntai 28. tammikuuta 2018

JOTAIN RAJAA SENTÄÄN.......






Joku raja hajamielisyydellä ja hosumisellakin pitäisi olla!

Sukat tulivat valmiiksi, mutta ihmeekseni huomasin vasta nyt että eihän niistä tullutkaan samanlaiset.

Varressa on käytetty kirjavaa lankaa, joten sen kuuluukin olla tällainen kuin on, mutta tuo kärki.

Ensimmäistä sukkaa kutoessani pelkäsin ettei tuo vaaleampi sininen lanka riitä molempiin sukkiin ja siksi kudoin kärjen tummemmalla sinisellä.

Kun sitten kudoin toista sukkaa, niin mittailin vaan senttejä mittanauhalla, enkä ollenkaan muistanut tuota kärkeä. Hämmästykseni ja harmitukseni olikin suuri, kun huomasin asian.

Nyt pähkäilen voisiko tuon jättää tuollaiseksi. Jos olisi itselle tulevat sukat kyseessä niin jättäisin näin, mutta kun toiselle teen, niin pitänee purkaa ja tehdä uusi kärki!



MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE! OLET KAI KÄYNYT ÄÄNESTÄMÄSSÄ? 

torstai 25. tammikuuta 2018

MAISTUUKO GLUTEENITON KAKKU MILTÄÄN?






Oletko aina ajatellut että gluteenittomat leivonnaiset eivät maistu miltään ja ovat muutenkin hiukan olemattomia?

Jos olet, niin nyt viimeistään on aika hylätä nuo ajatukset ja leipoa tämä kerrassaan suussasulava, gluteeniton suklaakakku, joka maistuu ihan kaikille, myös meille joilla keliakiaa ei ole.

Meillä oli eilen naisten kutsut ja olin valmistanut tätä kakkua . Kakku sai varauksettoman suosion.

Jos innostuit kokeilemaan, niin tässä resepti:



TUMMA SUKLAAKAKKU

Kakku on parhaimmillaan kylmänä, joten valmista se mielellään edellisenä päivänä ja säilytä jääkaapissa.

ainekset:  

      250g tummaa suklaata (väh. 70%)
      150g voita
      5 kananmunaa
      hyppysellinen suolaa
      1 tl vaniljajauhetta

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Vuoraa vuoka (20-22cm läpimitaltaan) leivinpaperilla.

Paloittele suklaa ja leikkaa voi kuutioiksi. Kaada ne kulhoon. Kiehauta kattilassa tilkka vettä ja aseta kulho kattilan päälle. Sekoittele voi/suklaaseosta kunnes se on sulanut tasaiseksi. Anna jäähtyä hiukan.

Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset, joihin suola on sekoitettu, vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja vaniljajauhe toisessa kulhossa.

Sekoittele suklaa/voiseos keltuaisten kanssa ja kääntele sitten varovasti joukkoon valkuaiset.  Sekoittele tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 15 min. Kakku saa olla hiukan tahmea, mutta ei juokseva.

Tarjoa kakku kylmänä marjojen ja kermavaahdon kanssa.

Kakkuun saa vaihtelua maustamalla se vaniljajauheen sijasta esim. appelsiininkuorella tai lakritsijauheella. 

Kakku vaikutta pienehköltä, mutta se on niin täyttävää, että tästä riittää n. 10-16 hengelle.


Leivoin myös gluteenittomia sämpylöitä, joiden reseptin sain Marrulta Risuja ja Ruusuja-blogista.
Hyviä olivat nekin ja otinkin reseptin talteen vastaisuuden varalle.


MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!




maanantai 22. tammikuuta 2018

NYT KERRON MITÄ EILEN TEIN



Hienoja talvipäiviä on saatu viime aikoina. Eilen käytiin kaupungissa geokätköjä etsimässä ja kolme löydettiin.

Kävimme taas sellaisessa paikassa jossa emme ole aikaisemmin käyneetkään, vaikka se ihan kaupungin keskustan tuntumassa onkin.

Tämä kätköpaikka oli nimetty "House of the raising sun" ja ihan oikea nimi sille olikin annettu, koska täältä saa nähdä upeasti auringon nousevan. Karttaan paikka on merkitty nimellä Algrundet.

Tuolla upealla niemellä oli pikkuruinen uimaranta ja tosi siisti wc:kin, joka oli näin talvellakin käytössä.

Päätettiin tulla tänne kesällä piknikille, jos  muistetaan. Kesällä tahtoo aika mennä mökillä eikä sieltä haluta lähteä kaupunkiin.

 





Vesirajassa oli hienoja jääpuikkoja. 



Onkohan nämä joutsenen jälkiä? Ensin ajattelin että joku luistelija on käynyt paikalla, mutta aika varpaillaan olisi saanut kulkea jos tällainen jälki jää.

Tunnistatko jäljet? Jos, niin kerro meille muillekin.
 





Kaislikko loisti kullanvärisenä auringon paisteessa. Meren jää ei tässä kohtaa vielä kestä ihmistä. Ja nyt on luvattu lauhtuvaa, joten vielä saadaan oikeita talvijäitä odottaa.




Ranta näytti tosi hienolta ja hienohiekkaiselta ja oli varustuksiltaankin ihan ok, mutta joku on tainnut olla tyytymätön, tai sitten surullinen.
 



Uimarin eväät unohtuneet penkille. 



Vielä yhdessä paikassa käytiin löytämässä kätkö. Tänne ei ollut tietä, vain polku ja aika jyrkkä mäki. Täälläkään emme olleet aikaisemmin käyneet.

Tämä uusien paikkojen löytäminen onkin parasta tässä harrastuksessa.

Aurinko oli sen verran matalalla että ylettyi paistamaan vain tuulimyllyn yläosaan.

 



Takaisin ihan keskustassa.

Pidätkö graffiteista?

Minä pidän, jos ne on taidolla ja huolella tehtyjä.

Tähän oli tullut uusi graffiti, eikä se ainakaan tätä laatikkomaista rakennusta rumenna, varsinkaan kun ei ole mikään epämääräinen töherrys.

Kolme kätköä löydettiin ja saatiin iso annos raitista talvi-ilmaa. Ja hyvä mieli.


Ahvenanmaalla on parisataa geokätköä ja minä (me) olen niistä nyt löytänyt vajaat kolmekymmentä, joten monia saan vielä etsiä.

Tähän aikaan vuodesta saa etsiä rauhassa, mutta kunhan kesä koittaa, niin on kätköillä ruuhkaa.



MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!


T. Krisse

lauantai 20. tammikuuta 2018

10 VUODEN PÄÄSTÄ




Millaiselta toivon elämäni näyttävän 10 vuoden päästä?

Tässä iässä tällasia asioita pohtii vieläkin enemmän kuin nuorena, ehkä.
Mikäänhän ei ole itsestään selvää, eikä loppumatonta ja sen asian tajuaa usein vasta myöhemmällä iällä.

Nuorena aikaa ja elämää tuntuu olevan loputtomiin, eikä tällaisia asioita tule pohtineeksi samalla tavalla kuin sitten myöhemmin.

Ajatuksia siitä millaiselta haluaisin elämäni näyttävän kymmenen vuoden päästä tulee tässä postauksessa.




Kymmenen vuoden päästä olen ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä. Enää ei ole pitkään aikaan tarvinnut pohdiskella sitä, menisikö tekemään jonkun työvuoron jos soittavat.

Sitä ei tosin tarvitse enää nytkään miettiä kun olen ilmoittanut etten enää halua takaisin työelämään.

Siitä on jo reilu vuosi kun viimeisen työvuoroni tein enkä ole katunut päätöstäni lopettaa.

Unissani olen kuitenkin käynyt yrittämässä työntekoa useaankin otteeseen. Viimeksi tämä tapahtui toissayönä. Unessa olin lupautunut töihin. Töistä ei kuitenkaan tullut mitään, kun puolet työvuorosta meni siihen, että kuljin kellarikäytäviä pukuhuonetta etsien. Kävelin samoja käytäviä pitkin tuntikausia löytämättä oikeaan pukuhuoneeseen. 






Toivon että kymmenen vuoden päästä meitä on vielä kaksi tätä kotia asuttamassa, terveinä ja toimintakykyisinä.

Terveyden menettämisen pelko tulee yhä suuremmaksi kun ikää karttuu. Kömpelyys, krempat ja muut iän mukanaan tuomat harmit lisääntyvät.

Kunhan mieli pysyy toiveikkaana ja positiivisena, niin on helpompi kohdata se mitä vastaan tulee.


 



Kymmenen vuoden päästä nuorimmatkin lapsenlapsemme ovat jo teini-ikäisiä.

Ihanaa olisi jos heille jäisi yhtä hienoja muistoja lapsuudestaan ja isovanhemmistaan kuin mitä minulla on omistani.

 



Toivon että kymmenen vuoden päästä voimme edelleenkin viettää suuren osan kesästä mökillämme ja jaksamme hoitaa sitä niin että se pysyy kunnossa. Jos emme jaksa, niin ihanaa olisi jos mökin kohtalo pystyttäisiin ratkaisemaan kaikille perheenjäsenille mieluisalla tavalla. 





Kymmenen vuoden päästäkin  olisi hienoa, jos pystyisimme tekemään matkoja, etenkin Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa.

Rantalomat ja pitkiä lentomatkoja vaativat matkat eivät enää tänä päivänäkään kiinnosta, joten uskon ettei kymmenen vuodenkaan päästä kauaksi haluta matkustaa. Tosin matka New Yorkiin kiehtoisi jostain syystä. Haluaisin nähdä ne pilvenpiirtäjät ja elää hetken suurkaupungin sykkeessä.





Kaiken kaikkiaan toivon elämän kymmenen vuoden päästä näyttävän suurelta osin samanlaiselta kuin mitä se nyt näyttää. Jos näin kävisi niin se olisi suurta onnea! 




Olisi kiva kuulla mitä sinä odotat seuraavilta kymmeneltä vuodelta.


OIKEIN HIENOA TALVIPÄIVÄÄ SINULLE!

t. Krisse

(Postauksen kaikki kuvat TÄÄLTÄ)