HIDAS VAI NOPEA POSTI?

HYVÄÄ JOULUA!

Mitä sinä tuumisit jos saisit joulukortin näin keväällä?

Ajattelisitko, että tulipa kortti hyvissä ajoin, vai miettisitkö missä kortti on näin kauan viipynyt, kun joulusta on sentään jo nelisen kuukautta.

Minä mietin kortin seikkailua, sillä ystävämme kiitti meiltä saamastaan joulukortista eilen. Hän oli liittänyt lähettämäänsä kuvaan kuvan meidän viime jouluksi lähettämästä kortista ja siinä oli postileima 11.12.2017. Jostain syystä kortti löysi perille vasta eilen.

Eilen oli lauantai, jolloin postia ei edes kanneta, joten hämmästystä riitti. Tuli mieleen että posti on ehkä vahingossa pudottanut kortin väärään osoitteeseen ja tuo väärä saaja puolestaan on hävittänyt kortin jonnekin ja löytänyt sen vasta nyt siivotessaan.

Tai sitten postilla aika on mennyt talven lumitöissä eikä korttia ehditty toimittaa ajoissa.

Vaikka nuo oheistoiminnat postinjakelussa taitavat olla vain mantereen postimiehillä ja -naisilla. En ainakaan ole kuullut vastaavasta täällä meillä päin.

Mutta kyllä täälläkin posti osaa koheltaa. Viimeksi törmäsin siihen pari vuotta sitten, kun tilaamaamme kasvihuonetta ei alkanut kuulua. Mitä sille tapahtui, sen voit lukea TÄÄLTÄ.

No, möhläys kerran kahdessa vuodessa voidaan kai antaa anteeksi.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia postin kanssa?

 MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

KUN MIELIKUVITUS LAUKKAA

Kun muutkin, niin minä perässä!

Aika moni bloggaaja on tehnyt postauksen MIELIKUVITUSELÄMÄSTÄ,eli jos elämä olisi sellaista mitä itse kunkin mielikuvituksessa on, niin minkälaiselta se näyttäisi.

Minun mielikuvituksessani maailmani voisi olla vaikka tällainen:

Vuodenaikoja olisi  mielikuvitusmaailmassanikin neljä, mutta niiden pituudet olisivat hiukan toisenlaiset kuin todellisuudessa.

Kevät olisi helmi-maalis-huhtikuussa. Silloin olisi jo aika lämmintä ja luonto heräisi vihertämään. 

Kesä kestäisi toukokuusta syyskuun loppuun ja se olisi oikea kesä eli aurinkoinen ja vähäsateinen. Hellettä ei olisi, mutta lämpötila olisi joka päivä runsaat parikymmentä astetta. Kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä kesällä, vaan kaikilla olisi lomaa.

Syksy olisi ainoastaan kaksi kuukautta eli loka-marraskuun. Silloin nautittaisiin kuulaista syyspäivistä. Monta päivää jatkuvaa sadetta ei olisi koskaan ja lehtiäkään ei tarvitsisi haravoida, vaan ne kerääntyisivät itsekseen haluttuun paikkaan.

Talvi olisi joulu-ja tammikuun ja se olisi aina kunnon talvi. Pakkasta olisi viidestä kymmeneen asteeseen ja lunta olisi niin että joka vuotena päästäisiin harrastamaan kaikkea talveen liittyvää etelässäkin. Valkoinen joulu olisi itsestäänselvyys.

Lumi sataisi heti joulukuun alussa ja sitten kun se sulaisi tammikuun lopussa sitä ei enää tulisi.

Mielikuvitusmaailmassa asuisimme  mielellämme näin kuin nytkin, mutta meillä olisi kakkosasunto jossain isommassa kaupungissa mantereella. Se olisi kerrostalossa josta avautuisi kaunis näköala suurelta lasitetulta terassiltamme.

Siellä voisimme viettää aikaa ja tavata ystäviä. Voisimme sieltä käsin tehdä piipahduksia läheisiin kaupunkeihin, jotka olisivat vain lyhyen ajomatkan päässä.

Ahvenanmaalta olisi silta mantereelle, joten pääsisimme nopeasti mantereelle ja taas takaisin kotiin saarelle. Myös junayhteys olisi niin Suomen mantereelle kuin Ruotsiinkin. 

Välillä kävisimme ulkomailla. Emme tekisi kovin pitkiä matkoja, mieluiten vain muutaman päivän pituisia. Oma yksityiskone olisi tietysti mukava, mutta isompi kone tuntuu vakaammalta ja turvallisemmalta, joten sillä matkustaisimme.

Meillä olisi tietysti aina luksus-luokan paikat ja matkan aikana olisi mukava kelliä sängyllä, ilman että pitäisi tunkea itsensä ahtaaseen turistiluokan tuoliin.  

Mystiikkaa elämään toisi se, että olisi mahdollista tavata kaikkia niitä läheisiä  jotka eivät enää ole täällä keskuudessamme. Näissä tapaamisissa tosin voisi syntyä hämmentäviä tilanteita, kun oma vanhempi voisikin olla nuorempi, kuin mitä itse tällä hetkellä on. Toisaalta jos poisnukkuneet olisivat jatkaneet vanhenemistaan samalla tahdilla kuin me elävät, niin tosi vanhojakin läheisiä tapaisi. Isoäitinikin olisi jo 118-vuotias.

Mökillä kävisimme silloin kun siltä tuntuu ja meillä olisi siellä henkilökuntaa, joka tekisi koneilla raskaimmat puutarhatyöt. Kaadettavat puut kaatuisivat kuin tulitikut ja oksat häviäisivät jonnekin ilman että meidän tarvitsisi niitä raahata mihinkään. Silloin kun mitään tehtävää ei olisi,  henkilökunta häipyisi näkymättömiin, tullakseen taas esille kun heitä tarvittaisin.

Puutarhan suunnittelussa olisi aina käytettävissä asiantuntija-apua, jotta virheiltä vältyttäisiin.

Jos emme itse haluaisi tai osaisi tehdä kunnostustöitä, niin käytettävissä olisi aina apuvoimia jotka ripeästi ja taidolla tekisivät työt puolestamme.

Mökkirannassa olisi vankka laituri jota eivät jäät koskaan veisi mennessään. Kesäiltana voisimme istua katsomassa auringonlaskua ja joku tarjoilisi meille herkkuja. Lihomisen pelkoa ei herkutteluista huolimatta olisi, sillä ennen herkkua otettu pikku pilleri estäisi kaloreita kerääntymästä kehoon.

Tyynessä illassa kelpaisi rannalla oleskella, sillä liiallisen tuulen saisimme estettyä ihmelaitteella, joka nappia painamalla tyynnyttäisi tuulen ja samalla imaisisi häiritsevät hyttyset kitaansa.

Punkit tuo kone hoitaisi myös päiviltä.

Tällaisia ajatuksia minulle tuli mieleen kun kuvittelin elämää mielikuvitusmaailmassa. 

Muita mielikuvitusmaailman tarinoita voit lukea ainakin 
Meidän elämää-blogista TÄÄLTÄ ja Kotonasi-blogista TÄÄLLÄ.


Nyt palataan taas todellisuuteen ja toivotetaan 

HYVÄÄ JA KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!

postauksen kuvat TÄÄLTÄ

BLOGIARVONNAN VOITTAJA ON.....

Blogini täyttää tässä kuussa kuusi vuotta. Kuusi vuotta bloggaaminen on kuulunut olennaisena osana elämääni. Tänä aikana olen kirjoittanut 1179 postausta.  Blogissani on käyty n. 470.000 kertaa.

Olen nauttinut kaikesta bloggaamiseen liittyvästä ja saanut monista blogini lukijoista ihania some-ystäviä ja blogini kautta olen itse löytänyt monia hienoja blogeja joita innolla seuraan.

Bloggaamista aloittaessani tuskin ajattelin että tästä tulisi näin pitkäaikainen ja rakas harrastus, mutta niin se vain vei mukanaan eikä koskaan ole tuntunut tylsältä.

Haluan kiittää teitä kaikkia jotka olette blogiani seuranneet. Kiitos kaikista neuvoista, kannustuksesta ja kommenteista joita olette jättäneet. Toivottavasti olette mukana jatkossakin!

Sitten vielä  suorittamaani arvontaan, jossa yksi blogini lukija voittaa kaksi mukia ja kuusi kappaletta mukeihin sopivaa kangaslautasliinaa.

Suoritin arvonnan Random Org.:lla ja kone valitsi voittajaksi:

Kolmella arvalla mukana :) tiia96@luukku.com . 

Parhaimmat onnittelut voittajalle. Otan sinuun yhteyttä sähköpostilla.

OIKEIN IHANAA KEVÄTTÄ KAIKILLE! 

HANKINTAREISSULLA

Terveiset Ruotsista, Uppsalasta ja Grisslehamnista! 

Kuva on Grisslehamnin satamasta, jossa hiukan koleasta säästä huolimatta oli jo hyvinkin keväistä. Kuvan otin kun istuimme rannalla olevalla penkillä laivan tuloa odottaen.  Takanamme oli rivi matkailuautoja jotka oli pysäköity niin että heillä on mukavat näkymät satamaan.

Noita matkailijoita on ihan aina tässä rannassa. Näyttävät olevan eläkeikäisiä ja autot on parkkeerattu niin että ihan hetkellisestä käynnistä ei ole kyse, vaan ainakin yksi yöpyminen heillä täällä on. Sähköjohdot oli vedetty jokaisesta autosta ja autojen matkustajat oleskelivat ulkosalla. Aika monella näkyi olevan lasissa jotain juotavaa. Kevään tuloa ja ystävien tapaamista kai juhlivat.

Mietin myös sitä, että hehän pääsevät tuosta kätevästi laivalla tekemään risteilyn. Matka kestää edestakaisin neljä tuntia, joten siinä ajassa ehtii mainiosti syömään hyvin. Eckerölinjan laivoilla on meidän mielestä erinomaisen hyvät ruoat. Aina tuoretta ja maukasta.

Laivalla ehtii tehdä myös tax-freeostokset ja illaksi voi sitten kömpiä omaan matkailuautoon nukkumaan. Kuulostaa aikakin mukavalta!

Mutta meille jotka teemme tuon samaisen matkan vain päästäksemme pois saarelta ja sinne takaisin, tuo laivamatka on aina enemmänkin piinaa, vaikka vaan kaksi tuntia yhteen suuntaan kestääkin.

Tämän kerran piinaa lievitti kuitenkin tyytyväisyys siitä, että saimme tehtyä kaikki hankinnat jotka oli suunniteltukin. Hankinnat olivat terassille, eli pöytä/tarjoiluvaunu ja tuuli/näkösuoja. Mattoa ei kuitenkaan vielä löydetty.

Postista tuli vielä viesti että tilaamamme grilli on saapunut, joten se noudetaan tänään.

Iltapäivällä jatkuu terassin somistus.

Olethan jo osallistunut blogini 6-vuotisarvontaan? Jos et, niin tee se TÄÄLLÄ. Aikaa on vielä muutama päivä.

OIKEIN MUKAVAA JA KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

SUUNNITELMIA, HAAVEITA

Lämpimämpää säätä odotellessa on hyvä aika miettiä miten terassin kalustaisi.

Ruokapöytä tuoleineen ja pieni istuinryhmähän meillä jo on. Ne esittelin TÄÄLLÄ.

Kasvit/kukat saisivat mielestäni olla melko neutraalin värisiä, ehkä valkoisia ja sinisiä. Jokin isompi, pitkävartinenkin kasvi olisi kiva. Oliivipuu tai vastaava olisi ihana, mutta talven yli hengissä pitäminen taitaa olla ylivoimaista? 

Koska kotimme on mäen päällä ja edessä avautuu aika avara maisema, on terassi ehkä välillä hiukan tuulinen. Tuulisuuden vähentämiseksi ajattelin että tämän tapainen kaiteeseen kiinnitettävä markiisi, tai joku muu vastaava, olisi  hyvä terassin kulmassa olevalle kahvittelupaikalle. Samalla se antaisi näkösuojaakin, vaikka ulkoa ei kovin hyvin  terassillemme näekään.Tällaisen saisi kätevästi kiinnitettyä terassin kaiteeseen ja talveksi se olisi helppo ottaa pois.

Laventelit varmaan viihtyisivät auringossa. Näitä meillä on mökillä kukkapenkissä ja niiden tuoksu on aivan ihana, joten samanlaisia haluaisin kotiinkin, mutta ruukuissa kasvavina. Syksyllä voisin  istuttaa ne mökille maahan, koska ruukussa ne eivät säilyisi hengissä talven yli.

Ja se oliivipuu olisi hieno! Mutta luulen että yhtä hieno olisi jokin heinä. Sen kun istuttaa korkeaan ruukkuun, niin se olisi melkein kuin puu ja heinät ovat niin kauniita auringossa kun tuuli hiljalleen niitä heiluttelee. 

Pohdimme myöskin kumpi olisi parempi valinta terassille, aurinkovarjo vai paviljonki ja päädyimme aurinkovarjoon. Niitä on vaikka minkälaisia, pienistä jättikokoisiin ja halvoista kalliisiin, joten valinnanvaraa riittää. Ehkä musta olisi hyvä valinta, koska meillä on aika pajon vaaleaa väriä muuten. Kalusteethan ovat valkoista beigevärisillä istuinosilla.

Grilli on jo tilattu ja se saapunee lähiaikoina.

Vielä haluaisin maton joka kestää avotilassa säiden armoilla. Sitten alkaakin kaikki tarvittava olla hankittuna.

Tai, jokin pieni apupöytä grillin viereen olisi vielä hyvä olla.

kuvat: MEILLÄ KOTONA ja IKEA.

TERASSIKELEJÄ ODOTELLESSA, MUKAVAA PÄIVÄÄ!

BLOGIN 6-VUOTISARVONTA

Taas on vuosi vierähtänyt ja tässä kuussa blogini täyttää jo kuusi vuotta. Ja synttäreiden kunniaksi on tapana järjestää blogiarpajaiset.

Arvonnassa on tällä kerralla kaksi Martinexin mukia. Lisäksi palkintoon kuuluu kuusi kappaletta 30x30cm:n suuruisia, puuvillaisia lautasliinoja. Väriksi valitsin harmaan joka on helppo yhdistää mihin muuhun väriin tahansa.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat yhdellä arvalla, mutta jos olet kirjautunut sivupalkista lukijaksi, tai seuraat blogiani facebookissa, tai Instagramissa, saat jokaisesta yhden lisäarvan, eli voit osallistua jopa neljällä arvalla.

Laita kommenttiin miten monella arvalla osallistut ja anonyymit laittakaa myös sähköpostiosoite.

Arvonta päättyy blogini syntymäpäivänä eli tiistaina 17.4, joten hyvin ehtii mukaan.

ONNEA ARVONTAAN !

ARVONTA SUORITETTU. KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!

UUTTA TERASSILLE

Nyt saavat lämpimät ja aurinkoiset säät mielellään tulla!

Ostimme terassille kalusteita. Hankinnassa oli ruokapöytä tuoleineen ja pienempi pöytä kahdella tuolilla.

Ruokapöydän ympärille valitsimme tuolit joissa on matala selkänoja. Ne ovat erittäin kevyet liikuttaa ja ne voi talvisäilytykseen pinota päällekkäin, mikä on hyvä asia kun säilytystiloja on melkoisen vähän.

Kahvittelupaikalle valitsimme samanlaiset tuolit kuin ruokapöytäänkin, mutta korkealla selkänojalla. Tuoleissa on erittäin mukava istua ja selkänojan saa puolittain makaavaan asentoonkin jos haluaa ottaa aurinkoa hiukan rennommassa asennossa. Mietinnässä on vielä pitäisikö hankkia istuintyynyt näihin kahteen tuoliin. Mukava on istua kyllä ilman tyynyjäkin. Tyynyissä on se ainainen kuljettaminen sisälle ja ulos, joten asiaa mietitään vielä.

Tämän pikkupöydän, kuten isomman ruokapöydänkin pöytälevy on ns. nonwood-materiaalia, joka näyttää aika paljon puulta vaikka ei sitä ole. Tästä materiaalista meillä on ennestään hyvät kokemukset mökin pöydästä joka on jo useamman vuoden kestänyt ulkona kesät talvet, joskin katetulla terassilla.

Täällä kotona, kun ei kattoa terassilla ole, taidamme peitellä talveksi pöydän pressulla. Niin teimme nytkin, kun ei ihan vielä terassikelit taida tulla.

Tähän pikkupöydän ja tuolien eteen on suunnitelmissa  hankkia ulkotiloihin soveltuva matto joita jo näyttää olevan kivasti saatavissa. Maton avulla saisi enemmän huoneen tuntua ulos.  

Ruokapöydän ympärille ostimme neljä tuolia. Silloin kun meitä on useampia ruokailijoita, voi kaksi pikkupöydän tuolia ottaa tähän lisäksi.

Vielä on hankkimatta grilli ja aurinkovarjo. Aurinkovarjon vaihtoehtona oli paviljonki, mutta ehkä aurinkovarjo kuitenkin olisi monikäyttöisempi kun sen voi laittaa kiinni silloin kun varjostusta ei tarvitse. Paviljonki taas olisi varjostamassa koko ajan.  

Vielä näyttää aika paljaalta ja kalsealta. jotain kasveja pitää suunnitella, ehkä useampaankin paikkaan, tilaa kun on. Helppohoitoisia pitäisi tänne hankittavien kukkien olla, kun kuitenkin suuri osa ajasta kesällä vietetään mökillä. Onko ehdotuksia? Saa olla suurikokoisiakin.

Tulisipa pian lämmintä että päästäisiin nauttimaan tästä kaikesta! 

Joko sinä olet kevään odotuksissa?

PERINTEINEN KIRJA VS. E-KIRJA. KUMPI ON PAREMPI?

Elämä on jatkuvaa oppimista!

Niinhän se on. Uuden oppiminen ja opetteleminen vaatii vaan aina ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta, sitkeyttä ja halua kehittyä.

Minulla on aina kirja tai kaksi yöpöydällä, enkä osaa nukahtaakaan jos en ensin ole lukenut edes paria sivua.

Kirjastossa käyn ainakin viikottain. Vaikka molemmissa kirjastoissa joissa minulla on tapana käydä, on valtaosa kirjoista tietenkin ruotsinkielisiä, niin itse lainaan melkein poikkeuksetta suomenkielisiä kirjoja. En siksi etten pystyisi yhtä hyvin lukemaan ruotsinkielisiä, mutta en osaa lainata niitä kun kirjailijat eivät ole minulle tuttuja, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Suomenkielisten kirjojen valikoiman suppeuden vuoksi rupesin kiinnostumaan e-kirjoista.

Sopivasti putkahtikin jostain Elisa Kirjan mainos ja rupesin siihen tutustumaan.

Olin luullut että tuollaisia sähköisiä kirjoja voi "lukea" vain kuuntelemalla. Koska en ole ollenkaan sinut korvakuulokkeiden kanssa, en ollut kiinnostunut moisista kirjoista.

Mutta kun tajusin etä niitä voi jollain laitteella ihan oikeasti lukea silmilläänkin, niin kiinnostuin.

Miten kätevää olisi esim. matkalle lähtiessä ottaa mukaan vain yksi lukulaite sensijaan että raahaisi kokonaisia kirjoja mukanaan, etenkin kun usein matkustaa vain käsimatkatavaroiden kanssa ja silloin pitää miettiä tarkkaan mitä  laukkuunsa pakkaa.

Mutta millä laitteella sitä sitten lukisi?

Meillä on kyllä tabletti jolla voisi lukea, mutta kokeiltuani sitä se oli kuitenkin mielestäni hiukan kömpelö tähän tarkoitukseen kun aina luen makuuasennossa.

Mietin sellaisen lukulaitteen hankkimista, joka olisi pienempi kuin tabletti, mutta isompi kuin kännykkä.

Kovin kalliitakaan nuo eivät olisi, mutta päätin kuitenkin kokeilla miten lukeminen sujuisi älypuhelimella.

Olin etukäteen pelännyt että lukeminen olisi yhtä tihrustamista ja että silmät kipeytyisivät kun pientä tekstiä yrittäisi lukea pidemmän aikaa.

Mutta hämmästyin miten hienosti teksti näkyy näytöllä ja puhelimen pitäminen kädessä on paljon kevyempää ja kätevämpää kuin vaikkapa tabletin.

Tutkittuani edellä mainitun Elisa Kirjan kirjavalikoimia tilasin sieltä pari kirjaa luettavaksi.

Lataaminen omaan puhelimeen kävi helposti ja lukemisen voi aloittaa välittömästi.

Luettuani nuo kaksi kirjaa olin niin mieltynyt puhelimlla lukemiseen, että olisin halunnut tilata useampiakin kirjoja. Tilausintoa rajoitti vain se, että jokainen tilattu kirja tietysti maksaa ja kun kirjastosta saa kirjoja luettavakseen ilmaiseksi, niin pisti mietityttämään miten monta kirjaa voisi tilata ennen kuin oltaisiin konkurssissa!

No, muna oli jälleen viisaampi kanaa!

Viisas tyttäreni kertoi että kirjastostahan voi tilata e-kirjoja ihan ilmaiseksi. En ollut uskoa korviani. Olin aina kuvitellut että jos kirjastosta lainaa jotain muuta kuin paperisia kirjoja, niin ne ovat ainoastaan äänikirjoja, enkä sellaisista ole kiinnostunut.

Sitten olikin vaan ihan pakko heti mennä kirjaston sivuille tutkimaan heidän e-kirjavalikoimiaan. Hiukan jouduin taistelemaan ennen kuin homma onnistui minulta kömpelykseltä, mutta löytyihän sieltä vaikka mitä.

Löytyi jopa paljon suomenkielisiä e-kirjoja, jippii!

Tutkailin tarjontaa ja klikkasin sieltä mieleiseni.  E-kirjan saa luettavakseen n. kuukauden ajaksi ja jos ei sitten vielä ole ehtinyt lukea, niin sen voi käsittääkseni lainata uudelleen.

Näin äkkiseltään, kun tämä palvelu on niin uutta minulle, tuntuu että muuten hyvä, mutta se tuntuu hiukan rajoittavalta kun saa lainata ainoastaan yhden kirjan viikossa. Nimittäin jos kirja on tarpeeksi kiinnostava, niin sen lukee parissa päivässä.

Ehkä silloin voi sitten lukea ihan perinteisesti paperista versiota, kunnes pystyy taas tilaamaan e-kirjan.

Olen monesti täällä blogissakin ylistänyt kirjastoa ja yhä enemmän tyytyväisyyden aiheita tuntuu löytyvän tämän hienon laitoksen puitteissa.

Voin suositella kenelle vaan lukemista puhelimella. Teksti on erittäin helppolukuista ja kun keskeyttää lukemisen, niin seuraavan kerran kun haluaa lukea samaa kirjaa, niin se avautuu automaattisesti siltä sivulta mihin jäit viime kerralla.

Tuohon otsikon kysymykseen palatakseni, kumpi on parempi, perinteinen kirja vai e-kirja?

Perinteinen paperikirja on tietysti tavallaan se "ainoa oikea kirja"ja jo sen tuoksukin houkuttaa lukemaan. Sitä on helppo selata jos haluaa palata aiemmin lukemaansa.

Mutta: e-kirja on helppo saada luettavakseen minä vuorokauden aikana tahansa ja missä tahansa, helppo ottaa mukaan minne vaan ja kun kirjahylly pursuaa jo ennestään kirjoista, niin nämä eivät vie paljon tilaa.

Tällä hetkellä luen Nina Georgen kirjaa "Pieni bistro Bretagnessa" joka on aivan hurmaava.

IHANAA UUTTA VIIKKOA KAIKILLE!

KEVÄISISSÄ TUNNELMISSA MÖKILLÄ

Kauniit päivät jatkuvat. Eilen pakkasimme laukkumme ja ajelimme mökille. Olimme päättäneet yöpyä siellä kun oli luvattu hienoa säätäkin. Taivas hohti kauniin sinisenä.

 

Pihahommiin ei vielä pääse vähään aikaan, sillä sen verran lunta vielä on. Olin viimeksi täällä käydessämme jättänyt kasvilavojen ympärillä olevan aidan portin auki sillä tarkoituksella että jos jäniksiä tai kauriita eksyy paikalle niin voivat popsia suihinsa sen mitä lavoihin on meiltä jäänyt jäljelle. Siellä oli nimittäin mammuttikokoisia retiisejä, joita ei tullut nostettua silloin kun ne olivat parhaimmillaan. Persiljaa oli myös jäänyt maahan kun sitä tuli niin suuri sato ettei pakastaakaan enempää viitsinyt.

Kaiken oli joku syönyt, ilmeisesti kauris, koska sellaisia jälkiä maassa näkyi.

  

Meri on vielä jäässä ja pari luistelijaakin rannan läheisyydessä näkyi. Saa nähdä tuleeko tänä keväänä samanlaiset ahtojääröykkiöt rantaan kuin viime vuonna. Aurinko paistoi kirkkaasti ja häikäisi silmiä.

 

Päivällä kun aurinko paistoi kasvihuoneeseen, oli siellä niin lämmintä että kattoluukut aukesivat. Pergolassakin tarkeni istua ja kannoimmekin penkin siihen. Illemmalla kun aurinko ei enää lämmittänyt oli kuitenkin melkoisen viileää, eikä ulkona enää haluttanut oleskella.

 

Auringonlaskun aikaan menin rantaan kameran kanssa kun oli niin kaunista.

 

Vielä on maltettava jonkin aikaa ennen kuin pääsee maata tonkimaan ja siistimään pihaa. Kaikki viime syksyiset lehdet ovat maassa ja niiden haravoimisessa kyllä riittää työtä.

Mutta kevättyöt ovat niin mieluisia, paitsi ei ehkä tuo haravoiminen, että innolla niitä odottaa.

Joko sinulla on kevättä rinnassa?

OIKEIN IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA KAIKILLE! 

KUUHULLU OLEN, MUTTA ETTÄ VIELÄ ERITYISHERKKÄKIN!

Että täysikuu vaikuttaa nukkumiseeni, sen olen tietänyt jo vuosia. Heräsin taas aamuyöllä ja hiippailin keittiöön juodakseni lasillisen vettä.

Eipä tarvinnut valoja sytytellä kun kuu valaisi niin iloisesti olohuoneen ja keittiön. Joku voisi ihastella täyden kuun valaisemaa maisemaa, mutta tällaiselle kuin minä, täysikuu on kauhistus. Täydenkuun aikaan ei paljoa nukuta. Pari tuntia sängyssä pyöriskeltyäni annoin periksi ja nousin ylös.

No, tuo kuuhulluus oli vanha asia, mutta viime aikoina olen saanut tietää että olen myöskin erityisherkkä. 

Sitä ei ehkä ihan heti minusta huomaisi. En ole esim. mitenkään herkkä itkemään ja sitähän luulisi erityisherkän erityisesti olevan.

Mutta muita erityisherkän piirteitä löytyykin sitten vaikka kuinka.

Erityisherkkää ärsyttävät kovat äänet,
hajut, valot.....

Nyt saatiin selitys sille, miksi voin melkeinpä pahoin jos aamulla herättyäni keittiöstä leijuu paistetun pekonin haju. Jonkun toisen mielestä se voisi olla kodikas tuoksu, mutta minun nenälleni ei, ainakaan näin aamusta. Yleensäkin tuntuu että ruokailun jälkeen on ruoantuoksut tuuletettava ikkunasta ulos.

Kirkkaat valot ovat myös kauhistus ja sammuttelenkin niitä aina jos joku on meillä niitä sytytellyt. Nyt kun hankittiin sohvan viereen lukulamppu, joka ei valaise koko huonetta, säilyy sopu meillä paremmin. J ei vaan voinut ymmärtää miksi aiempi kirkkaampi valo niin minua häiritsi. Mutta silloin ei vielä tiedettykään että olen erityisherkkä.

Entä nuo kovat äänet sitten. Kaikenlainen kova taustamelu häiritsee suunnattomasti. En voi ymmärtää että jotkut pitävät TV:tä auki vaikka ei kukaan sitä juuri silloin katsoisikaan. Se on minulle kauhistus. Ääntä tulee ja kuvat vilisevät!

Ja entäs se toisen ihmisen nukkumisen ääni! Vaikka se ei olisi edes varsinaista kuorsausta, niin jo pelkkä pieni hengityksen ääni voi saada valtavia mittasuhteita kun sitä rupeaa kuuntelemaan ja laskemaan kuinka monen sekunnin päästä se pihinä taas tulee ja tuleeko samanlaisena kuin edellinen, vai, voi kauhea, loppuiko kokonaan.

Autossa en kuuntele koskaan radiota, mieluimmin laulan itse. Tuota laulamista olenkin sitten tehnyt koko ikäni ja koko ajan, niin että se jo itseänikin häiritsee, mutta sitä en voi napista painamalla lopettaa, harmi. 

Erityisherkkää häiritsee erityisen paljon kaikenlainen maiskuttelu ja muu ruokailusta syntyvä ääni. Kellon raksutuskin häiritsee.

Erityisherkkä aistii helposti kanssaihmisen mielentilan ja huomaa helposti erilaisia yksityiskohtia, esim. huoneessa huonekalujen erilaisen järjestyksen, uuden vaatteen tai esim. uudet silmälasit ystävällä.

Sotkuiset, kaoottiset ja rumat ympäristöt saattavat ahdistaa. Sitä vastoin luonto, kauniit maisemat ja yksinkertaiset siistit asuintilat rauhoittivat.

Erityisherkkä ei pysty työskentelemään liian äänekkäässä ympäristössä, eikä tunne oloaan mukavaksi jos pitää tehdä monta asiaa samaan aikaan.

Erityisherkälle on myös tärkeää että velvollisuudet ja työt suoritetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Seuraavalla testillä voit testata oletko sinä mahdollisesti erityisherkkä.

(Testin on laatinut psykologi, tutkija ja erityisherkkyyden tutkija Elaine Aron.)

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni
2. Muiden ihmisten mieliala vaikuttaa minuun
3. Olen herkkä kivulle
4. Kiireisenä päivänä tunnen tarvetta vetäytyä lepäämään paikkaan jossa saan rauhassa olla yksin ja ilman ärsykkeitä
5. Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille
6. Rasitun helposti kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karheista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä
7. Minulla on rikas ja monimuotoinen mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon
8. Kovat äänet tuntuvat epämukavilta
9. Musiikki tai muut taiteet koskettavat syvästi
10. Olen tunnollinen
11. Säikähdän helposti
12. Hermostun kun joudun tekemään paljon lyhyessä ajassa
13. Kun ihmisillä on epämukavaa fyysisessä ympäristössä, tiedän yleensä miten siitä voisi tehdä mukavamman (kuten valaistusta tai istuimia muuttamalla)
14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään useita asioita yhtä aikaa
15. Yritän kovasti välttää virheitä ja asioiden unohtamista
16. Välttelen väkivaltaisia elokuvia ja TV-ohjelmia
17. Tunnen oloni epämiellyttävän virittyneeksi kum ympärilläni tapahtuu paljon asioita
18. Kova nälkä aiheuttaa minussa vahvan reaktion, haittaa keskittymistä ja mielialaa
19. Elämänmuutokset järkyttävät minua
20. Huomaan hienovaraiset ja vaikeasti havaittavat tuoksut, maut, äänet ja taideteokset ja nautin niistä
21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni niin, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita
22. Kun minun pitää kilpailla tai kun minua tarkkaillaan tehtävän suorittamisen aikana, hermostun niin että suoriudun selvästi tavanomaista heikommin.
23. Lapsena opettajani tai vanhempani pitivät minua herkkänä ja ujona

Jos vastaat myöntävästi ainakin 14 väittämään, olet todennäköisesti erityisherkkä. Vaikka pistemääräsi olisi tätä alempi, mutta osa testin väitteistä pitää kohdallasi paikkansa erityisen vahvasti, saatat olla erityisherkkä.

Minulle pisteitä eli kyllä-vastauksia kertyi 19.

Kun lukee noita tuntemuksia mitä erityisherkällä ihmisellä voi olla, niin uskon ettei tällaisten ihmisten kanssa ole helppo elää.
Onneksi J on kestänyt minua jo 49 vuotta!

(kaikki postauksen kuvat TÄÄLTÄ)

MAISEMA KUIN VAAHTERAMÄEN EEMELIN KOTONA

Paikka johon ainakin kerran kesässä ajelemme on Saltvikissa sijaitseva HAMNSUNDET.

Siellä on vierasvenesatama saunoineen ym. ja idyllisyyttä löytyy niin kesällä kuin talvella.

Voisi kuvitella Vaahteramäen Eemelin ja Iidan juoksentelevan täällä, sillä jotain niin samanlaista on näissä pihoissa ja maisemissa. 

Paikalla on sekä kesäasuntoja, että ihan ympärivuotisia koteja. Tänne johtaa hyvä tie, jonka varrella siellä täällä on pikku kyliä.

Nyt oli varsin hiljaista, mutta kesällä täälläkin vierailee sekä veneilijöitä että autolla paikalle tulleita.

Meri on vielä jäässä ja luntakin on vielä jonkin verran. Mutta aurinko lämmittää jo kovasti. 

Satamassa on myös kioski ja sen aurinkoisella terassilla voi kesällä istua kahvikupposta tai vaikkapa viinilasillista nauttien. Myös pientä syötävää voi ostaa. Näin talvella ei välttämättä saa oikeaa vaikutelmaa kesän tunnelmasta, mutta paikka on ehdottomasti käynnin arvoinen.

Että tykkään tällaisista paikoista joita löytyy yllättäenkin kun täällä ajelee ympäriinsä.

Vaikka olemme täällä jo pitkään asuneina kierrelleet saaria ristiin rastiin, niin aina jaksaa ihailla paitsi maisemia, niin myös hyvinhoidettuja taloja ja pihapiirejä. 

Eipä kestä kauan kun hiljaiselo täälläkin muuttuu vilinäksi. 

Jos olet aikeissa tulla lomailemaan Ahvenanmaalle, joko veneellä tai omalla autolla, niin tässä ehdottomasti yksi käynnin arvoinen kohde.

Vastaan mielelläni kyselyihin koskien vierailuja Ahvenanmaalla, joten jos sinulle heräsi kysymyksiä, niin kysy rohkeasti. 

Entä haluaisitko että esittelisin useammin paikallisia nähtävyyksiä tai ruokapaikkoja tms?

IHANAA KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA SINULLE!