lauantai 20. tammikuuta 2018

10 VUODEN PÄÄSTÄ




Millaiselta toivon elämäni näyttävän 10 vuoden päästä?

Tässä iässä tällasia asioita pohtii vieläkin enemmän kuin nuorena, ehkä.
Mikäänhän ei ole itsestään selvää, eikä loppumatonta ja sen asian tajuaa usein vasta myöhemmällä iällä.

Nuorena aikaa ja elämää tuntuu olevan loputtomiin, eikä tällaisia asioita tule pohtineeksi samalla tavalla kuin sitten myöhemmin.

Ajatuksia siitä millaiselta haluaisin elämäni näyttävän kymmenen vuoden päästä tulee tässä postauksessa.




Kymmenen vuoden päästä olen ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä. Enää ei ole pitkään aikaan tarvinnut pohdiskella sitä, menisikö tekemään jonkun työvuoron jos soittavat.

Sitä ei tosin tarvitse enää nytkään miettiä kun olen ilmoittanut etten enää halua takaisin työelämään.

Siitä on jo reilu vuosi kun viimeisen työvuoroni tein enkä ole katunut päätöstäni lopettaa.

Unissani olen kuitenkin käynyt yrittämässä työntekoa useaankin otteeseen. Viimeksi tämä tapahtui toissayönä. Unessa olin lupautunut töihin. Töistä ei kuitenkaan tullut mitään, kun puolet työvuorosta meni siihen, että kuljin kellarikäytäviä pukuhuonetta etsien. Kävelin samoja käytäviä pitkin tuntikausia löytämättä oikeaan pukuhuoneeseen. 






Toivon että kymmenen vuoden päästä meitä on vielä kaksi tätä kotia asuttamassa, terveinä ja toimintakykyisinä.

Terveyden menettämisen pelko tulee yhä suuremmaksi kun ikää karttuu. Kömpelyys, krempat ja muut iän mukanaan tuomat harmit lisääntyvät.

Kunhan mieli pysyy toiveikkaana ja positiivisena, niin on helpompi kohdata se mitä vastaan tulee.


 



Kymmenen vuoden päästä nuorimmatkin lapsenlapsemme ovat jo teini-ikäisiä.

Ihanaa olisi jos heille jäisi yhtä hienoja muistoja lapsuudestaan ja isovanhemmistaan kuin mitä minulla on omistani.

 



Toivon että kymmenen vuoden päästä voimme edelleenkin viettää suuren osan kesästä mökillämme ja jaksamme hoitaa sitä niin että se pysyy kunnossa. Jos emme jaksa, niin ihanaa olisi jos mökin kohtalo pystyttäisiin ratkaisemaan kaikille perheenjäsenille mieluisalla tavalla. 





Kymmenen vuoden päästäkin  olisi hienoa, jos pystyisimme tekemään matkoja, etenkin Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa.

Rantalomat ja pitkiä lentomatkoja vaativat matkat eivät enää tänä päivänäkään kiinnosta, joten uskon ettei kymmenen vuodenkaan päästä kauaksi haluta matkustaa. Tosin matka New Yorkiin kiehtoisi jostain syystä. Haluaisin nähdä ne pilvenpiirtäjät ja elää hetken suurkaupungin sykkeessä.





Kaiken kaikkiaan toivon elämän kymmenen vuoden päästä näyttävän suurelta osin samanlaiselta kuin mitä se nyt näyttää. Jos näin kävisi niin se olisi suurta onnea! 




Olisi kiva kuulla mitä sinä odotat seuraavilta kymmeneltä vuodelta.


OIKEIN HIENOA TALVIPÄIVÄÄ SINULLE!

t. Krisse

(Postauksen kaikki kuvat TÄÄLTÄ)

tiistai 16. tammikuuta 2018

MEIDÄN KYLPYHUONE



Hyvää tuulista päivää!

Lupasin jossain vaiheessa laittaa enemmän kuvia meidän uudesta kodista  ja tässä postauksessa näytän muutamia kuvia meidän kylpyhuoneesta.

Suuren suuri kylppärimme ei ole, mutta siihen mahtuu kaikki olennainen. Kaappeja on mukava määrä ja niihin mahtuvat kaikki hygieniatarvikkeet ja pyykinpesussa käytettävät aineet, sekä vielä melkoinen määrä wc-paperirulliakin.

Suurentava meikkipeili otettiin mukaan vanhasta kodista, sillä ilman sellaista ei tässä iässä enää näe mitään. Voisi mennä ripsivärit poskelle ilman sitä.

Pyykkikorille on luonteva paikka tässä pesualtaan vieressä.

Muutamia ihmetyksen aiheita meillä on ollut tässä upouudessa kodissa. Nimittäin keittiön kuivauskaapin puuttumisen lisäksi puuttui yksi aivan ehdottoman tärkeä juttu kylpyhuoneesta, nimittäin bide-suihku. Sellaista ei oltu ollenkaan katsottu tarpeelliseksi. Otin asian puheeksi rakennuttajan kanssa ja ihmettelin ettei modernissa asunnossa tällaista suihkua ole.

Mietimme jo J:n kanssa miten toteuttaisimme itse suihkun asennuksen. Mutta yllätys, yllätys. Parin päivän kuluttua oveemme koputettiin ja sisään tuli iloinen mies joka sanoi että hän tulisi asentamaan meille suihkun. Kannatti puhua suihkun puuttumisesta. Nyt saimme sen ilman lisämaksua ja asennettuna.





Pesukone ja kuivausrumpu kuuluivat asuntomme varusteisiin ja koska entisessa kodissamme ollut pesukone tuli meille tarpeettomaksi, huokasimme helpotuksesta kun uusi omistaja halusi mielellään pitää sen.

Ja, miksi huokasimme? Siksi kun pesukone oli pienen vessan nurkassa ahtaassa välissä ja sen siirtäminen paikaltaan olisi vaatinut wc-pöntön siirtoa.
 

Yksi asuntomme parhaista puolista on ehdottomasti oma sauna. Saunomme useamman kerran viikossa ja tätä olemme todella kaivanneet.

Kesäisin pääsemme vaikka päivittäin saunomaan mökillä, mutta entisessä kaupunkiasunnossamme taloyhtiön sauna lämmitettiin vain kerran viikossa eikä se betonilattioineen ja kirkkaine valoineen ollut kovin tunnelmallinen ja viihtyisä. Joten talvisin saunakäynnit jäivät aika vähiin.




Nyt meilä on todella kiva sauna, jonne on ilo mennä vaikka kuinka usein.
 



Saunassa on myös ikkuna, joka tosin ei ole avattava, mutta antaa valoa ja avaruuden tuntua lauteilla istuessa. Joskus käy mielessä, että miten hyvin ulkoa näkee tänne sisälle.  Ikkuna on kuitenkin sen verran korkealla, ettei ulkoa näy kuin meidän päät kun lauteilla istumme (niin ainakin luulen).






Kuivausrumpu meillä on, mutta läheskään kaikkea pyykkiä en halua siinä kuivattaa. Niiden kuivattaminen on ratkaistu siten, että saunan kahden seinän väliin kiinnitettiin puurimat.

Niihin mahtuu kuivumaan vaatepuille ripustettavat vaatteet, tai sitten voi esim lakanat heittää noiden puutankojen yli roikkumaan.
 




Lämmitettävällä rättipatterilla voi myös kuivattaa pyykkejä. Laitamme siihen lämmön ainoastaan silloin kun kuivatamme siinä jotain, sillä kylpyhuoneen lämmitys tapahtuu, kuten koko asunnonkin, lattialämmityksellä, mikä onkin tosi mukava lämmitysmuoto. Pattereita ei ole ollenkaan ja joka huoneen lämpötilan voi säätää erikseen. Lämmitys hoituu kaukolämmöllä. 





Heti saunan oven vieressä on suihkutila, jossa on lasiovet, jotka voi kääntää seinää vasten jos haluaa esim. pyykkikoneen täyttöä varten enemmän tilaa. 

Hankimme puupenkin suihkun viereen ja siinä on hyvä vilvoitella löylyttelyn lomassa.




Pyyhe-ja wc-rullakoukut hankimme itse. Ne on kiinnitetty seinään kaksipuolisella teipillä ja hyvin ovat pysyneet.

Onkin hyvä että ovat teippikiinnitteiset, koska yhtä koukkua olemme jo siirtäneet parempaan paikkaan ja nyt ei jäänyt mitään reikiä tai muita jälkiä. Tovin sai J taistella että koukku teippeineen irtosi, joten vahvasti tuntuvat olevan kiinni.


Vielä on kylppärissämme wc-pytty ja roskis joista en kuvaa ottanut.

Seinissä on mattapintaiset vaaleahkot harmaat laatat ja lattiassa tummemman harmaat.

Kylppärimme on osoittautunut hyvin toimivaksi ja siivoaminenkin käy näppärästi kuin kaikki pinnat ovat uusia ja helppoja pitää puhtaana.

Toisella kertaa sitten enemmän kotimme muista tiloista.

- Krisse -



 

lauantai 13. tammikuuta 2018

TARVITAANKO ASTIANKUIVAUSKAAPPIA?



Pärjääkö, vai eikö pärjää?

Nimittäin ilman astiankuivauskaappia.Tuo mainio keksintöhän on suomalainen, eikä moisia kaappeja paljon muualla tunnetakaan kuin täällä meillä.

Muuton myötä tuo pohdinta tuli ajankohtaiseksi meille. Asunto johon muutimme oli vastavalmistunut, mutta olimme ostamassa asuntoa vasta siinä vaiheessa kun kaikki oli jo valmista, eikä meillä näin ollen ollut mahdollisuutta päättää itse millainen tulevasta kodistamme tulisi.




Tullessamme ensikäynnille myytävänä olevaan asuntoon melkein ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni oli se, että astiankuivauskaappi puuttui.

Tiskipöytä oli sijoitettu niin, että tiskatessa voi halutessaan samalla ihailla ikkunasta avautuvaa maisemaa, ja se miellytti kyllä silmää. Onhan paljon mukavampaa nähdä tiskialtaan ääressä puuhaillessaan ulkoilmaa kuin kaapin ovi.

Mutta mihin laittaa kuivumaan kaikki ne astiat joita ei koneessa pestä?

Mielikuvissani tiskipöytä ja itse asiassa osa keittiön tasoistakin täyttyi pyyheliinojen päällä kuivuvista padoista ja pannuista.

Ei tuntunut hyvältä.

Mutta kaikki muu asunnossa tuntui heti omalta ja hyvältä ja tiskikaapin puuttuminen jäi taka-alalle.




Kun asunnon ostopäätös oli tehty, niin melkeinpä ensimmäisiä sisustukseen ja kodin toimivuuteen liittyviä asioita oli pähkäileminen sen asian kanssa miten tuo astioiden kuivatus järjestettäisiin.

Mietittiin erilaisia kuivatustelineitä, niitähän on puisia, metallisia muovipäällysteisiä, muovisia ja vaikka millaisia, mutta mikään ei tuntunut sellaiselta että sen olisi halunnut tiskipöydälle laittaa tilaa viemään kaikelta muulta tarpeelliselta.

Lähdettiin sitten Ikeaan inspiraatioita saamaan, eikä turhaan mentykään. Ruotsalaisillakaan ei monessakaan kodissa noita kuivauskaappeja ole ja niinpä Ikeasta löytyikin useampia malleja kuivatustelineitä.

Pari kivan näköistä löydettiin heti keittiöosastolta, mutta ne vaikuttivat kovin suurilta.

Kun melkein jo olimme  valinneet yhden noista suurista, löytyi kulman takaa vielä tämä malli jonka sitten valitsimme. Se oli sopivan siro ja siinä oli alla irrotettava levy siltä varalta että se laitettaisiin esim. puiselle työtasolle johon ei haluta veden valuvan.

Teline on nimeltään FINTORP. Hintakin oli tosi edullinen ja se tuntuu vankalta ja kestävältä. Sen voi halutessaan kiinnittää vaikka seinälle, mutta meillä se on tiskipöydällä.



Huomasin että teline on kooltaan juuri sellainen, että sen voi asettaa reunojensa varaan toiseen tiskialtaaseen. Poistin irrotettavan levyn ritilän alta ja nyt saa kuivuvista astioista valuva vesi mennä suoraan alla olevaan tiskialtaaseen. Ja jos joskus tarvitsemme molemmat tiskialtaat tiskaamiseen, niin nostamme kuivatustelineen altaan viereen. Siistiä!
Aamupalatiskit mahtuvat hyvin kuivumaan, eivätkä näy häiritsevästi avokeittiössä.






Melko tyhjänä tuo teline meillä suurimman osan ajasta on kun kahden hengen taloudessa eletään. 




Toinen hiukan päänvaivaa aiheuttanut asia keittiössämme oli mausteiden säilytyspaikka.

Mitään hyllykköä maustepurkeille ei ollut ja laitoinkin mausteet ensin kulmakaappiin. Mutta se paikka osoittautui huonoksi, kun hylly oli sen verran ylhäällä, että oli vaikea nähdä mikä purkki milloinkin oli kyseessä.

Mietittiin yhden keittiökaapistolaatikon varaamista mausteille, mutta se tuntui hiukan tuhlaukselta, kun laatikoille oli muutenkin käyttöä ja tarvetta.

 



Sitten keksin että hylly joka meillä vanhassa kodissa oli keittiön seinällä, ei vielä ollut löytänyt sopivaa paikkaa täällä uudessa paikassa.

Ehdotin J:lle sen laittamista ylä-ja alakaappien välitilaan, mutta hän suhtautui tapansa mukaan hiukan epäilevästi ehdotukseeni. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että kun tarpeeksi hyvin osaan vakuutella idean toimivuutta, niin se toteutetaan.

Ja niinhän siinä kävi. Nyt ovat maustepurkit sopivasti näköetäisyydellä keittiön seinällä. Hyvä ettei viety tuota hyllyä kierrätykseen niin kuin ensin meinattiin.

Kohta ollaan kolme kuukautta asuttu uudessa kodissamme ja arvaa mitä: kertaakaan en ole kuivauskaappia kaivannut. Ja tässä on eletty jo joulunkin aika, jolloin tuppaa tiskiä kertymään rutkasti normaaliin verrattuna.


Onko sinulla kokemusta kuivauskaapittomasta keittiöstä?



OIKEIN IHANAA NUUTINPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

torstai 11. tammikuuta 2018

KYLLÄ SE SIELTÄ PIKKUHILJAA...



Ei vienyt myrsky mukanaan talviunessa uinuvaa kasvihuonetta. Aina sitä hiukan pelkää että niin kävisi, niin tuulille alttiilla paikalla kasvihuoneemme kun on.

Aika synkeältä se näyttää näin talvella. Mitään valoja tai muita koristuksia ei sinne talveksi ole viritetty, mökillä kun emme pahemmin talvisin ole.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että lavakauluksissa on vielä jäljellä jättikokoisia retiisejä, jotka jäivät syksyllä poimimatta, eivätkä ne ole jäniksillekään kelvanneet, vaikka jätin varta vasten aitauksen oven auki jotta pääsisivät sinne syömään. 





Lunta ei ole kuin nimeksi, enkä oikeastaan enää sen tulosta välittäisikään. Sama juttu oli viime vuonna, ettei lunta meinannut ollenkaan tulla, mutta sitten kun kevät jo oli pitkällä niin yhtäkkiä mökkipiha näytti tältä. Silloin ei oikein naurattanut, mutta onneksi lumi suli kuitenkin nopsasti.

Vanha soutuveneemme vaatii kevään tullen hiukan putsausta, mutta varmaan kelpaa taas tulevana kesänäkin J:n "verkkojenheittoveneeksi".





Meri on vielä aivan avoin ja vesi ja tuuli ovat pakkasessa tehneet taideteoksiaan rantakivikkoon.

 Viime keväänä muodostui valtavia jää/lumiröykkiöitä rantaan, vaikka meri oli avoinna melkein koko talven. Saa nähdä toistuuko ilmiö tänä vuonna.





Aurinko lämmitti ihanasti vajan seinustalla. Vielä ei kuitenkaan ihan tullut ikävä mökille ja kevääseen, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee!




TOIVOTTAVASTI SINUN PÄIVÄSI ON SUJUNUT MUKAVASTI! 

tiistai 9. tammikuuta 2018

MIKSI INNOSTUIN GEOKÄTKÖILYSTÄ?



Tänään saimme nauttia, paitsi kauniista, aurinkoisesta säästä, myös ihanista saaristomaisemista.

Pakkasta oli aste tai pari ja luonnossa oli ihana liikkua.

Uuden harrastukseni myötä ajoimme Vårdöhön, josta olin jo etukäteen katsonut geokätköjen sijainteja puhelimellani.




Voi näitä ihania punaisia mökkejä! Miten ihanaa on varmaan kesällä istua tuossa pihalla ja nauttia auringosta.



Tämä kaunis vanha talo oli aika lähellä yhtä kätköä. Se on kylän keskellä  ja kyläkauppa on pienen matkan päässä. 

Kätkö joka tässä lähellä on oli kyllä piilotettu aika hienosti ja kovan etsimisen jälkeen se löytyi.

Sen löytääkseen ei tarvinnut ryömiä rakennusten alle, mutta löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista.

Puhelimestahan näkee kuinka monta metriä on löytöpaikkaan ja jos otin muutaman askeleen vaikka vasemmalle, niin välimatka lisääntyi, joten palasin siihen mistä lähdin. Siitä kätköä en kuitenkaan löytänyt, eikä löytänyt J:kään, joten hiukan edestakaista kulkemista pienellä alueella tuli tehtyä ennenkuin kätkö löytyi.

Tutkittuamme vaikka mitä mahdollisia kätköpaikkoja, J löysi sen ja minä pääsin kirjaamaan löydön. Nyt minulla on kirjattuna 15 löytöä.





Mitä tällainen koppero tässä postauksessa tekee?

Se on tässä siksi, että siihenkin törmäsimme tämänpäiväisellä retkellämme.


Kylän keskustassa kaupan vieressä oli vielä jäljellä tämä muinaismuisto jollaisia ei enää juurikaan näe. Nostin luuria ja sieltä kuului äänimerkki, joka merkitsi sitä että linja on vapaa. En kuitenkaan kokeillut toimiiko puhelin, mutta uskoisin niin.


Lähettyvillä oli myös pieni mökki jonka ovesta pääsi  sisälle pikkuiseen huoneeseen, josta voi ottaa mukaansa kirjan luettavakseen, tai jättää omansa jollekin toiselle.




Läheisellä kalliolla oli toinen kätköpaikka tuulimyllyn lähettyvillä, johon iltapäivän aurinko paistoi lämpimästi ja auringossa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta kirjattuani löydön jatkoimme toista piiloa etsimään.



Näissä maisemissa ei haittaisi vaikka ei kaikkia kätköjä löytäisikään, niin paljon kaunista katseltavaa löytyi.


Joissakin paikoissa muuten voi tämä vaatimaton pituuteni vaikuttaa löytämistä. J:llekin yhdessä paikassa oli vaikeuksia päästä tarpeeksi korkealle, mutta kun minä vähän ahterista häntä autoin, niin saihan hän sen purtilon otettua alas.

Mutta sen laittaminen takaisin korkeuksiin olikin sitten ihan oma lukunsa! 






Tässä satamassa johon seuraavaksi ajoimme,olivat kaikki rakennukset  hyvinhoidettuja ja siellä oli myös vierasvenesatama suihkuineen ym. tarpeellisine tiloineen.




Uskon että paljon uusia paikkoja tulemme näkemään geokätköilyn parissa ja se tekeekin tästä harrastuksesta mielenkiintoisen.

Jotkut kätköt ovat hankalissa paikoissa ja vaativat sekä ketteryyttä, että pitkää pinnaa että ne löytyvät, joten tämän ikäinen ei ehkä ole se paras kätköjen löytämisessä, mutta pääasia onkin raittiissa ulkoilmassa liikkuminen ja luonnon ilmiöiden seuraaminen. J kyllä oli hiukan sitä mieltä, että tämä on melkein enemmän hänen harrastuksensa kuin minun, koska hänellä on taito löytää kätköt minua helpommin, eikä hän arkaile mennä hankaliinkaan paikkoihin niitä etsimään.

Ja onhan tämä meitä yhdistävä harrastus, vai onko sittenkään? Pienimuotoinen riita kun saadaan helposti aikaan siitä, mistä suunnasta etsiminen pitäisi aloittaa. Onneksi nuo pienet erimielisyydet unohtuvat samalla kun kätkö löytyy.

Näin talvella paksu vaatetus ja liukkaus tekevät tästä harrastuksesta aavistuksen verran hankalampaa, mutta eipä tarvitse pelätä punkkeja!

Sitten ihan muuta. Huomasin eilen blogeja lukiessani, että aika monella on vielä sivupalkissaan blogini vanha nimi eli Meidän mökki ja kaupunkikoti. Selkeyden vuoksi olisi hyvä jos saisit sen muutettua uuteen muotoon eli Mökki ja koti Ahvenanmaalla.




- Krisse -


torstai 4. tammikuuta 2018

VANHAA JA UUTTA



Tämän näyn olen nähnyt muutamia kertoja ja aina se vaan hämmästyttää yhtä paljon.

Ihmettelen sitä ettei tuollaista luhistunuttta rakennusta jo ole purettu kokonaan, sillä vaarallinenhan tuo on jos vaikka lapset innostuvat menemään sinne sisälle. Ja mikseivät innostuisi jos vaan lähistöllä liikuskelevat.





Tällä kertaa syy, miksi liikuimme täällä oli se, että olen innostunut uuteen harrastukseen, geocachingiin eli geokätköilyyn.

Yksi kätköistä oli alueella jossa tämäkin rötiskö on.






Rakennuksessa on sisällä vielä kaikenlaista tavaraa, mutta sisälle emme uskaltautuneet, vaikka ehkä sieltä olisi saanut hyviä kuvia. Minä nimittäin tykkään kuvata rumia, vanhoja ja vaikka luhistuneitakin rakennuksia  (ja rakennuksia yleensäkin.).

Joltain oli jäänyt kahvimukikin ikkunalle. Ehkä läheisen kansanopiston oppilas oli poikennut tuonne kahvikupposelle.






 

Niin, siitä geokätköilystä vielä sen verran että olen sen aloittanut ihan vasta muutama päivä sitten. Tytär on näitä kätköjä etsinyt jo jonkin aikaa ja hän latasi minulle tuon ohjelman kännykkään. Itse en varmaan olisi sitä osannutkaan tehdä. Minun tehtäväkseni jäi vain keksiä sopiva nimimerkki jolla kirjaan käyntini kätkössä olevaan paperiin/vihkoon.

Täällä Ahvenanmaallakin on paljon noita kätköjä ja ihan kotini lähelläkin muutamia. Tuossa kuvassa olevassa puhelimen näytössä näkyy vihreinä palloina ahvenanmaan kätköjen paikkoja.

Sitten kun on onnistunut löytämään kätkön se kirjataan, minun tapauksessani puhelinta klikkaamalla ja sen jälkeen puhelimen vihreä pallo muuttuu keltaiseksi. Eli keltaiset pallot näyttävät mitkä kätköt olet jo löytänyt. Jos kätköä ei etsimisestä huolimatta ole löytänyt, niin pallo muttuu siniseksi. Tuossa kuvassa näkyy että olen löytänyt kotini läheltä kaksi kohdetta ja yksi on jäänyt löytämättä.

Kun luin geokätköilijä-sivustoa, niin huomasin että intohimoisesti kätköjen etsintään osallistuvat hankkivat vaikka mitä hienoja laitteita ja kiipeilevät vaikka vuoren huipulle, tai sukeltavat meren syvyyksiin kätkön löytääkseen, mutta minä aion pysyä ihan vaan maan pinnalla, enkä ole valmis edes ryömimään kätkön löytääkseni, sillä ei ole katastrofi jos ei kätköä löydykään.

Kiva on taas oppia uutta ja tässä saa samalla hyvää liikuntaa jos etsii, ainakin nuo lähikohteet, ihan kävellen. 

Mukavaa päivää!


- Krisse -


tiistai 2. tammikuuta 2018

KÄNNYKKÄ MENI VAIHTOON



Hei!


Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Joulu ja uusi vuosi on onnistuneesti juhlittu ja nyt palattiin taas arkeen.


Arjen pikku harmeja tuli taas eteen kun yritin ladata uutta sisältöä puhelimeen. Näkyviin tuli teksti jossa sanottiin että uutta ei voi ladata ennenkuin olen tehnyt tilaa poistamalla jotain vanhaa sisältöä ensin.

En tajua tätä, kun olen ostanut ylimääräisen muistikortinkin puhelimeeni ja siellä on tilaa vaikka kuinka paljon.

Menimme kännykkäkauppaan ja kysyimme mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa. Myyjä joka palveli meitä totesi että ei paljoa ole tehtävissä koska puhelimessani on niin vähän tallennustilaa. Ihmettelin että kun sd-kortissa on tilaa vaikka kuinka, että eikö sinne voi siirtään laitteen muistista sisältöä, jotta laitteeseen voisi sitten taas ladata haluamaansa uutta sisältöä.

Hän kertoi että kuvat voi siirtää ja sen hän tekikin, mutta se ei kuitenkaan lisännyt tallennustilaa juuri nimeksikään.

Lähdimme ulos kaupasta pettyneinä ja menimme lounaalle. 

Lounaan ajan mietittyämme palasimme kauppaan ja kyselimme hintaa Samsungin puhelimelle, jossa oli paljon enemmän tallennustilaa kuin sillä joka minulla oli.

Hinta oli sopiva ja päätös ostamisesta tehtiin. Mallipuhelin oli musta, mutta kysyin onko muita värejä valittavana.
Toisena värinä heillä oli kulta. En ole kullanväristen esineitte suuri ihailija, mutta pyysin kuitenkin saada nähdä sen.

Se olikin niin kaunis siinä rasiassaan, että ihastuin siihen oikopäätä ja ostopäätöshän siinä tehtiin.

Nyt sitten tutustun tähän uuteen puhelimeeni. Aika lailla samat toiminnot siinä on kuin vanhassanikin, mutta sitä tallennustilaa on moninkertaisesti. Kai tällä nyt jonkin aikaa pärjää.



MUKAVAA VUODEN ALKUA SINULLE LUKIJANI!




torstai 28. joulukuuta 2017

OHI ON




Hei!

Oikein mukavaa joulun jälkeistä elämää. 
Näin vuoden päättyessä tapanani on ollut tehdä vuosikatsaus enkä tälläkään kertaa tee poikkeusta.

Vuoteen 2017 on mahtunut yhtä ja toista ja yllätyksiltäkään ei olla vältytty.





TAMMIKUU aloitti vuoden lumettomana, kuten niin usein täällä päin. Merellä kellui jäälauttoja mutta paikoitellen  vesi velloi vapaana.




Eikä tullut lunta HELMIKUUssakaan, muuta kuin sen verran että hetkeksi maa muuttui valkoiseksi.
 Eivätkä talven myrskytuulet onneksi vieneet kasvihuonetta
  mukanaan, vaikka hiukan sellaista pelättiinkin, ensimmäinen talvi kun sillä oli kestettävänään.

Mökkirantaan oli ajautunut jääsohjoa, mutta muualla maa oli ihan paljaana.



MAALISKUU toi keväiset säät mukanaan ja aurinko jaksoi paistaa täydellä terällä. Tehtiin kävelyretkiä keväisessä luonnossa  ja haaveiltiin alkavasta mökkikaudesta.



HUHTIKUUssa saimme kokea hiukan takatalvea, kun kesken kevätpuuhien satoi paksu lumikerros peittäen kaiken vihreyden alleen.
Pääsiäistä saatiin kuitenkin viettää aurinkoisessa säässä.
Blogi täytti kuusi vuotta ja sen kunniaksi järjestettiin arvontakin.




TOUKOKUUn alkuunkin vielä sattui tulemaan lumisadetta, mutta sitten kevät sai vallan ja luonto näytti parhaat puolensa, niin kuin se vain keväällä voi tehdä.
Puutarhainnostus heräsi taas ja uudella istutuspöydällä kelpasi kukkia istuttaa ruukkuihin .
Viljelylatikkojen ympärille pystytettiin aita  joka pitikin jänikset ja peurat poissa salaatinlehtien ja muiden kimpusta.




KESÄKUUssa vietettiin kesän juhlaa juhannusta ja nautittiin kaikesta kesäisestä: valoisista kesäilloista, kukkivasta luonnosta ja ihailtiin tyyntä merta .

Oikeaa lämmintä kesää odotettiin kovasti, mutta tänä kesänä sitä ei tullut.



HEINÄKUUssa taisteltiin kuivuutta vastaan, sillä meillä päin ei satanut viikkoihin pisaraakaan. Aika kummallista, kun muualla Suomessa tuskailtiin jatkuvien sateiden kanssa.
Muutama suuri purjelaivakin, matkalla Turkuun, poikkesi Maarianhaminassa ja niitä käytiin tutkailemassa.
Poikettiin kesäkahviloissa ja katseltiin kaupungin vilinää. 
Ja koko kesä tietysti asuttiin mökillä.




ELOKUUssa valmistui pergola  kasvihuoneen yhteyteen. Puutarhassa kukat olivat kauneimmillaan ja hiukan sadettakin saatiin vihdoinkin.

Kesäpoikamme Roope, josta kerroin TÄÄLLÄ pääsi vihdoin tositoimiin kun nurmikkokin vettä saatuaan innostui kasvamaan.





SYYSKUU toikin sitten mukanaan yllätyksen, jopa meille itsellemmekin. Hullaannuimme näkemäämme vastavalmistuneeseen asuntoon niin täysillä, että myimme pikapikaa kaupunkiasuntomme ja ryhdyimme pakkauspuuhiin.
Blogin nimikin oli vaihdettava, kun kaupunkikotia ei enää ollut.
Ennen omaa muuttoamme ehdimme käydä lapissa auttamassa tyttären muutossa, joten muuttamisesta kertyi kokemusta roppakaupalla.




LOKAKUUn loppupuolella päästiin sitten muuttamaan uuteen kotiin.
Kaiken muuttohulinan keskellä tahtoi valokuvaaminen ja bloggaaminenkin unohtua, eikä oikein kiinnostustakaan ollut kun oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää.




MARRASKUUssa päästiin pikkuhiljaa normaaliin päivärytmiin ja ruvettiin totuttautumaan uusiin ympyröihin.
Monia uuden kotipaikkamme asukkaista tunnemmekin jo vanhastaan ja melkeinpä joka kauppareissulla tapaamme jonkun tutun ja jäämme hetkeksi juttelemaan.




JOULUKUU meni niin nopeasti ettei sitä käsitäkään.
Suomi täytti 100 vuotta ja sitä juhlittiin yhdessä ystäviemme kanssa. Linnan juhlia tietysti katsottiin, kuten tapana on.
Tänä vuonna ei saatu valkeaa joulua, mutta se ei haitannut. Joulu oli muuten mukava.
On se muuten kummallista kun lapsena tuntui että joulua sai odottaa sietämättömän pitkän ajan ja nyt vanhempana ei ehdi ollenkaan odottaa, kun se jo on käsillä.
Kohta sitten otetaan uusi vuosi vastaan.
Mitähän se tuo tullessaan?
Onko tapanasi tehdä uuden vuoden lupauksia?


OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!